Syysretki 2021

Vuorenveikot järjestivät syksyllä retken Jääkauden jäljet -reitillä Savitaipaleella. Retki oli monelle osallistujalle ensimmäinen retkikokemus ja varmasti ikimuistoinen. 

Retki alkoi kololta ja lähdimme kimppakyydein kohti Savitaipaletta. ABC:llä jätimme yhteiset tavarat ja painavimmat rinkat autoon. Tämän jälkeen lähdimme suunnistamaan yöpymispaikalle. Retken osallistujat saivat vapaasti suunnistaa meidät kohteeseemme kompassin ja kartan avulla. Matka sai kuitenkin pienen ylimääräisen lenkin, koska yllättäen ilta hämärtyi ja metsässä oli huono näkyvyys. Päätimme vaihtaa metsäkiertoreitin hiekkatiehen. Noin tunnin vaelluksen jälkeen löysimme perille ja aloimme kasaamaan telttoja. Tämä oli kuitenkin opettavainen kokemus. Iltapalaksi söimme nuudeleita ja sissitonnikalaa. Kun mahat oli saatu täyteen, olikin jo aika mennä telttoihin nukkumaan.

Aamulla syötyämme, teltat ja rinkat pakattuna, lähdimme vaeltamaan ruokapaikalle, jossa teimme hernekeittoa. Syötyämme lähdimme suunnistamaan. Kävelimme erilaisten jääkauden muodostelmien ohi, kuten suppien ja harjujen. Ihastelimme myös Lepänkannon rantaa. Lopulta tulimme perille Pikku-Säkniemen mökille, jossa saunottiin ja uitiin. Teimme trangialla päivälliseksi italianpataa ja söimme jälkiruuaksi suklaabanaaneja. Iltanuotiolla oli sudenpentujen ja seikkailijoiden lupauksenannot. 

Viimeisenä päivänä siivosimme jälkemme ja pakkasimme rinkat. Kun kaikki oli lähtöä vaille valmista niin leikimme vielä muutaman kerran perinteisesti lipunryöstöä. 

Haastattelimme Leppäkertut suse-ryhmää vaelluksesta. Retkestä jäi mieleen erityisesti teltan pystyttäminen, ensimmäiset kipinävuorot, uiminen ja rinkat selässä vaeltaminen.

Jääkauden jäljet- reitti oli kaikkien mielestä vaikuttava upeiden luonnonmuodostelmien takia. Tytöt pääsivätkin laskemaan sammalpeitteistä jyrkkää harjua pitkin alas, kuperkeikkojen kera ja kiipeilemään isojen kivenlohkareiden päällä.

Mitä hyvää retkessä oli? 

Anni ja Helmi Tiusasen mukaan retkessä hyvää oli erityisesti leikkimieliset ruuanlaittokilpailut trangialla, teltan pystytyksen seuraaminen ja karkkien syöminen illalla. Metsästä löytyi myös mustikoita ja puolukoita naposteltavaksi. Jenna Ruokosen ja Alma Lasasen mielestä kaikki oli kivaa, mutta erityisesti uiminen, saunominen ja kipinävuorot olivat heidän mieleensä.  Anni Vuoren ja Aino Kuukan mielestä koko retki oli kiva, vaikka jalat olivatkin jälkikäteen kipeinä kävelystä. Ruokakin oli kuulemma hyvää, erityisesti suklaabanaanit.

Mitä opitte retkellä?

Makuupusseja tulee vahtia tarkasti kipinävuorossa. Ei riitä, että kipinämikko vahtii vain omaansa, vaan pitää vahtia kaikkien. Yksi makuupusseista kerkesi ottaa hieman osumaa kamiinasta, mutta virheistä oppii. On myös tärkeä valita reitti oikein ja ottaa monta erilaista tekijää huomioon vaeltaessa. Tekemällä oppii parhaiten. Retkellä opittiin myös paljon erilaisia käytännön- ja partiotaitoja, joista on varmasti myös hyötyä tulevaisuudessa.